Mentoring for future -hanke auttaa maahanmuuttajia työllistymään: ”Emme pärjää ilman ulkopuolista osaamista”

Kun maahanmuuttaja- ja ulkomaalaistaustaiset pyrkivät työllistymään Suomessa, seinä voi nousta vastaan harjoittelupaikan puuttuessa. Pahimmillaan koulutettu työvoimaresurssi valuu Suomesta takaisin ulkomaille. Mentoring for Future -hanke pyrkii taklaamaan tätä ongelmaa.

Lopullisesta määränpäästä ei ollut vielä tietoakaan, kun Faiza Abdulqadir lähti 17-vuotiaana äitinsä kanssa Saudi-Arabiasta. Traumaattiset kokemukset olivat ajaneet heidät pois kotimaastaan. Äidin ja tyttären ainoana tavoitteena oli löytää uusi koti Euroopan turvallisimmasta kolkasta.

"Googlasin tuolloin, missä valtiossa on tasa-arvoinen yhteiskunta, korkea koulutustaso, uskonnonvapaus ja hyvä terveydenhuolto. En ollut koskaan kuullutkaan Suomesta, mutta se täytti kaikki kriteerimme. Äitini kuitenkin menehtyi ennen kuin pääsimme Suomeen", Abdulqadir kertoo. Kuukausien matkanteon jälkeen täysi-ikäisyyden kynnyksellä ollut somalinainen saapui yksin Tornioon. Oli elokuu 2015. Samana vuonna Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita erityisesti Lähi-idän konfliktimaista.

Abdulqadirin elämä muuttui kertaheitolla - olivathan kieli, kulttuuri ja yhteiskunta aivan jotain muuta kuin Saudi-Arabiassa. Sopeutuminen otti aikansa, mutta kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.

Nyt Abdulqadir on 23-vuotias nuori aikuinen, joka päätyi kotoutumiskoulutuksen ja Oulun aikuislukion jälkeen opiskelemaan Suomen Diakoniaopistoon nuoriso-ohjaajaksi. Opintojen rinnalla hän on tehnyt aktiivisesti vapaaehtoistyötä eri järjestöissä.

"En ole tottunut olemaan paikallani tekemättä mitään. Niinpä haluan auttaa muita, niin kuin minuakin on autettu. Samalla toivon tuovani maahanmuuttajia ja suomalaisia yhteen, jotta olisimme tasa-arvoisempia ja samalla viivalla keskenämme", Abdulqadir sanoo hymyillen.

Mentoring for Future -hanke auttaa maahanmuuttajia eteenpäin

Vaikka Abdulqadir on silmin nähden tyytyväinen Suomen laadukkaaseen koulutusjärjestelmään, sopivan harjoittelupaikan löytäminen osoittautui harmillisen vaikeaksi - etenkin ulkomaalaistaustaiselle, joka puhuu arabian ja englannin kielen lisäksi vain vähän suomea.

Apua kiperään tilanteeseen toi Rauhan ja hyvinvoinnin järjestö, joka on korkeakouluopiskelijoiden perustama kansalaisjärjestö. Järjestö tekee yhteistyötä eri nais- ja nuorisojärjestöjen kanssa. Sen mukaan kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskella kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta riippumatta.

Järjestö on vetänyt vuodesta 2020 alkaen Mentoring for Future -hanketta, jonka tarkoituksena on esitellä maahanmuuttaja- ja ulkomaalaistaustaisille yläkoululaisille ja lukiolaisille erilaisia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Viime aikoina hanke on laajentunut koskemaan myös korkeakouluopiskelijoita.

Hankkeen projektijohtajana toimii Faisa Qasim.

"Hanke auttaa opiskelijoita saamaan tietoa erilaisista työllistymismahdollisuuksista ja kannustaa nuoria hakemaan rohkeammin korkeakouluihin. Lisäksi tarjoamme opiskelijoille harjoittelupaikkoja", Qasim kertoo.

Hankkeen avulla myös Faiza Abdulqadirille avautui harjoittelupaikka Rauhankasvatusinstituutista, jossa hän järjestää nyt yhteisöllistä kerhotoimintaa 13-25-vuotiaille nuorille ja aikuisille joka maanantai.

"Olen niin iloinen, että hanke on auttanut minua elämässäni eteenpäin. Koen, että minua on vihdoin ymmärretty maahanmuuttajana. Ennen kaikkea olen oppinut, millaisia oikeuksia myös meillä maahanmuuttajilla on - ihan niin kuin syntyperäisillä suomalaisilla", Abdulqadir iloitsee.

Lisää tukea ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille

Kansainvälistymisen myötä Suomessa on yhä enemmän vieraskielisiä opiskelijoita, ja määrä tulee todennäköisesti vain kasvamaan. Maahanmuuttajien opinnot eivät kuitenkaan suju aina niin jouhevasti kuin olisi suotavaa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on selvittänyt, että esimerkiksi yliopistossa opiskelevista maahanmuuttajista 41 prosenttia keskeyttää opintonsa yliopistossa viisi vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Puolestaan kolmannes maisteritutkinnon suorittaneista maahanmuuttajista muuttaa pois ja vain noin puolet työllistyy Suomessa.

Faisa Qasim näkee, että etenkin ulkomaalaistaustaisia korkeakouluopiskelijoita tulisi tukea nykyistä enemmän, jotta he kiinnittyisivät paremmin opintoihinsa ja myöhemmin työelämään. Integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan pyrkii edistämään myös Mentoring for Future -hanke.

"Suomi kärsii jo nyt heikkenevästä huoltosuhteesta, ja siksi hyvinvointivaltiomme tarvitsee ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Emme pärjää ilman ulkopuolista osaamista", Qasim tähdentää.

Työnteolla on tärkeä merkitys paitsi yksilön toimeentulon myös mielenterveyden kannalta. Kun ihminen kokee olevansa hyvä, tarpeellinen ja osaava jossain tehtävässä, se tuo hänelle merkityksellisyyden kokemuksia.

"Yhtä lailla maahanmuuttajien on mahdollista kasvaa, kehittyä ja luoda uutta työllistymisen avulla. Samalla työ on loistava väylä edistää yhteiskuntaa ja omaa hyvinvointia", Qasim toteaa.

Myös Abdulqadir vakuuttaa maksavansa mieluummin veroja Suomeen tekemällä töitä kuin olemalla vain joutilaana Kelan tukien varassa:

"Jos kerran olen kerran terve ja minulla on koulutus, miksei minua autettaisi löytämään töitä."

Suomen kielen suosiminen heikentää työllistymismahdollisuuksia

Usein puutteellinen kielitaito vaikeuttaa ulkomaalaistaustaisten työllistymistä. Abdulqadir näkee, että suomen kielen taidon ei pitäisi olla niin tärkeä työllistymisen kannalta - etenkään 2020-luvun monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa englannilla pärjää melkeinpä missä vain.

"Vaikka maahanmuuttajalla olisi pätevä maisteritutkinto kotimaastaan, se ei monesti pädekään Suomessa. Moni myös puhuu sujuvasti englantia, mutta silti koulutusta vastaavaa harjoittelupaikkaa tai työtä on hankala saada", Abdulqadir harmittelee.

Qasim on samoilla linjoilla ja muistuttaa, että tälläkin hetkellä iso osa vieraskielisistä opiskelijoista opiskelee Suomessa nimenomaan englanninkielisissä koulutusohjelmissa. Siksi myös heille pitäisi tarjota tasapuolisesti harjoittelupaikkoja, sillä harjoittelun puuttuminen voi vaikeuttaa opiskelijan valmistumista merkittävästi.

"Tämä taas heikentää mahdollisuutta saada työpaikkaa. Tällöin koulutettu työvoimaresurssi valuu auttamatta hukkaan, jos maahanmuuttajat palaavat omaan kotimaahansa tai vaikkapa johonkin muuhun maahan, jossa työllistymistilanne ei ole yhtä lohduton kuin Suomessa", Qasim pohtii.

Abdulqadir ja Qasim toivovat avoimempaa asennetta maahanmuuttajien palkkaamiseksi. Vaikka suomen kieli ei olisikaan vielä ulkomaalaistaustaisen työnhakijan vahvuus, se ei tarkoita, että hakija oli yhtään sen alempiarvoisempi.

Vajaasta kielitaidosta huolimatta moni kyllä haluaisi asettua Suomeen - niin myös Abdulqadir. Uudessa kotimaassaan hän kokee olevansa vihdoin vapaa itsenäinen nainen, jolla on oikeuksia toteuttaa itseään niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallakin. Haaveissa siintävät jo sosionomin opinnot ammattikorkeakoulussa.

"En ole opiskelemassa Suomessa vain itseäni vaan myös Suomea varten. Haluan elää täällä tulevaisuudessa, enkä lähteä saman tien pois. Siksi koen, että meitä maahanmuuttajia pitäisi kohdella kuin suomalaisia", Abdulqadir painottaa.

Lähde: https://duunitori.fi/tyoelama/maahanmuuttajien-tyollistyminen